Korona-kevät herätti meidät kaikki rytinällä pandemiatodellisuuteen. Miten tämä voi ylipäätään olla mahdollista, on enemmän kuin aiheellinen kysymys monessa organisaatiossa. Jo vuosia turvallisuusasiantuntijat ovat pitäneet pandemian uhkaa realistisena ja jopa mahdollisena. Pandemia on tullut huomioiduksi yhtenä skenaariona varautumisessa ja jatkuvuudenhallinnassa niissä organisaatioissa, joissa toiminnan jatkuvuuden turvaaminen on ollut turvallisuusjohtamisen yksi tärkeistä tavoitteista.

Systemaattinen, suunnitelmallinen ja tavoitteellinen turvallisuusjohtaminen edellyttää varautumista ja jatkuvuudenhallintaa. Se edellyttää ymmärrystä turvallisuudesta, riskienhallinnasta ja näiden johtamisesta, sekä luonnollisesti myös vahvaa ylimmän johdon tahtoa ja tukea. Myös riittäviä resursseja, ”rahaa, rakkineita ja raatajia”, tarvitaan. Turvallisuusjohtamisen avulla voimme taata korkeakouluyhteisömme jäsenille turvallisen opiskelu- ja työympäristön sekä varmuuden toiminnan jatkuvuudesta erilaisissa häiriötilanteissa.

Koronakriisi on ehtinyt jo osoittaa, että varautuminen ja jatkuvuudenhallinta näyttäytyvät olemassaolomme peruskivinä – ilman turvallista työ- ja opiskeluympäristöä ei voi olla takeita toiminnan jatkuvuudestakaan. Varmaa on, että häiriöt eivät tule jäämään tähän. Korona on aiheuttanut huolta, mutta samalla toiminut oivana herättäjänä. Voimme oppia tapahtuneesta ja aloittaa uuden, turvallisemman vaiheen korkeakoulujemme toiminnan jatkuvuuden turvaamisessa. Samalla meille aukeaa mahdollisuus tarjota opiskelijoille ja työntekijöille turvallisemmat sekä viihtyisämmät puitteet niin verkossa kuin kampuksillakin.

Vaikka korona on viheliäinen virus, olemme sen seurauksena oppineet paljon. Moni korkeakoulu on lähtenyt vastuullisesti kehittämään turvallisuuttaan viime kuukausien aikana. Koskaan ei ole liian myöhästä panostaa turvallisuuteen. Se antaa myös mahdollisuuden irtautua reaktiivisesta ”tulipalojen sammuttamisesta” ja siirtyä johtamaan turvallisuutta ennakoivasti. Reaktiivisen turvallisuustoiminnan seurauksena työntekijöille syntyy helposti tunne, että he huolehtivat yksin omasta turvallisuudestaan. Tällöin myös epätodennäköisistä riskeistä tulee arjen mörköjä –alamme pelätä asioita, joiden tapahtuminen korkeakouluarjessa on kuitenkin sangen epätodennäköistä.  Voisiko pelko estää jopa toimimasta?

Koronatilanne herätti meidät aidosti pohtimaan, millaisten ”turvallisuussilmälasien” läpi haluamme nähdä tulevaisuutemme. Onko näkymämme ennakoiva, turvallinen ja jatkuvuutta korostava vai synkkyydessä vellova, kriisin yllättämä?  Osaammeko viestiä turvallisuudesta realistisesti, mutta samalla positiivisesti ja avoimesti?

Meillä on hyvät edellytykset kehittää yhdessä suomalaisista korkeakouluista maailman turvallisimman paikan opiskella ja työskennellä. Samalla turvallisuuden taidot ja tiedot siirtyisivät opiskelijoittemme kautta työelämää vahvistamaan. Eikä ole muuten kaukaa haettu, että tulevaisuuden opiskelija, työntekijä tai yhteistyökumppani valitsee opiskelu- tai työpaikakseen aidosti turvallisen korkeakoulun.

Haastamme kaikki korkeakoulut mukaan turvallisuuden kehitystyöhön. Asetammehan yhdessä tavoitteeksi kokonaisvaltaisen, riskiperusteisen turvallisuusjohtamisen, jonka juuret ovat riskienhallinnassa, viestinnässä ja jatkuvassa kehittämisessä? Otatko haasteen vastaan ja lähdetkö kanssamme kehittämään suomalaisesta ammattikorkeakoulusta maailman turvallisimman paikan opiskella ja työskennellä?

Tiina Ranta
Turvallisuusjohtaja
Laurea






Soili Martikainen
Lehtori
Laurea