Kaksi viikkoa sitten maailma muuttui. Perjantaina 13.3. ammattikorkeakoulujen rehtorien kokouksessa todettiin tarve lisätä voimakkaasti verkko-opetusta, jotta opetus ja opintojen eteneminen voidaan turvata koronaviruksen edetessä. Tätä ennen moni ammattikorkeakoulu oli jo asettanut matkustusrajoituksia. Neljä päivää myöhemmin Aluehallintovirasto päätti sulkea oppilaitosten tilat.

Ammattikorkeakouluissa alkoi valtava operaatio opetuksen siirtämiseksi verkkoon. Opettajat ja muu henkilökunta tekivät siinä upeaa työtä, josta he ansaitsevat suuren kiitoksen.

Tuon viikon aikana epätietoisuutta aiheutti Aluehallintoviraston ja opetusviranomaisten muuttuva ohjeistus siitä, miten tiloja saa käyttää. Tilat itsessäänhän eivät viruksen saastuttamia, mutta useiden ihmisten kohtaaminen lisää altistumisen mahdollisuuksia. Tämän vuoksi tilat on haluttu pitää kiinni. Tiukka linja on ollut vastuullisuutta.

Viruksen levitessä valtiojohto on todennut Suomessa vallitsevan poikkeusolot. Valmiuslaki on otettu käyttöön ja tätä kirjoitettaessa eduskunta valmistautuu Uudenmaan eristämiseen ja ravintoloiden sulkemiseen. Kansakunnan osalta kyse on poikkeustilasta. Se on väliaikainen, vaikka sen kestoa emme tiedä.

Oppimisen, opetuksen ja työn tekemisen poikkeusoloista voi tulla uusi normaali. Eristäytymisen pakko on näyttänyt, että toimiminen verkossa on muutakin kuin ajanvietettä ja viihdettä. Epidemian jälkeen tulemme varmasti hyödyntämään nyt opittua, vaikka oppilaitosten kampuksilla ja fyysisillä työpaikoilla on oma roolinsa. Sosiaalisuus on keskeinen osa ihmisenä olemista. Nyt toteutamme sitä fyysisiä tapaamisia välttäen.

Lähitulevaisuudessa olemme kuitenkin etänä ja meillä on isoja asioita ratkottavana.

Kevään yhteishaku päättyy aprillipäivänä. Voin ammattikorkeakoulujen puolesta luvata, että koronasta huolimatta tulemme valitsemaan opiskelijat ensi syksynä alkaviin koulutuksiin. Opiskelijoiden kesätyömahdollisuudet heikentyvät, joten ammattikorkeakoulujen on tarjottava mahdollisuuksia opintoihin ja jopa harjoitteluihin kesäkuukausien aikana. Yhteiskuntavastuuseemme kuuluu osaamisen kehittämisen mahdollisuuksien tarjoaminen lomautetuille ja työnsä menettäville.

Epidemia pakottaa meidät eroon toisistamme, mutta suomalainen yhteiskunta ei pysähdy. Ammattikorkeakouluilla ja muilla oppilaitoksilla on suuri vastuu yhteiskunnan toimintakyvyn ylläpitämisestä. Me koulutamme sosiaali- ja terveysalan osaajat, jotka hoitavat meitä. Me koulutamme osaajat, jotka nostavat yritykset jaloilleen alkavasta taantumasta.

Toisen maailmansodan aikana pääministeri Winston Churchill lupasi briteille verta, hikeä ja kyyneleitä. Toisen etäopetuksen ja etätyön viikon jälkeen Arenen puolesta voin luvata opiskelijoille ja ammattikorkeakoulujen henkilökunnalle välittämistä, verkko-opetusta ja käsien pesua.

Pitäkää itsestänne huolta.

Petri Lempinen
toiminnanjohtaja
Arene ry