Jatkuva oppiminen on nopeasti noussut politiikan asialistalle. Yrityksillä on pulaa osaajista ja työn murroksen odotetaan muuttavan ammatteja ja työn tekemistä. Työpaikkoja ennakoidaan katoavan 2020-luvulla enemmän kuin niitä tällä hetkellä on olemassa.

Työn murroksessa korostuu yksilön velvollisuus huolehtia omasta osaamisestaan. Ammattikorkeakoulujen pitää nykyistä joustavammin auttaa ihmisiä siirtymään vanhasta työstä uuteen.

Samalla oppimisen mahdollisuuksia on tarjottava nykyistä laajemmalle joukolle, sillä Suomessa on havaittu aikuiskoulutuksen kasautuvan ennestään hyvin koulutetuille.

Pidän selvänä, että korkeakoulun nykyinen tapa toimia työikäisten kouluttamisessa ei riitä tulevaisuudessa.

Jatkuva oppiminen tai aikuisten kouluttaminen jakautuu ammattikorkeakoulussa julkisrahoitteiseen ja bisnespohjaiseen koulutukseen.

Julkisesta tarjonnasta merkittävimmän osan muodostavat aikuiset tutkintokoulutuksessa sekä avoimen ammattikorkeakoulun opinnot. Lisäksi tarjolla on erikoistumiskoulutuksia, maahanmuuttajien valmentavaa koulutusta sekä erillisiä opintoja. Näihin kohdistuu opetus- ja kulttuuriministeriön rahoitusta ammattikorkeakoulujen rahoitusmallin kautta.

Liiketaloudellisin perustein tarjotaan täydennyskoulutusta, joka on räätälöitävissä asiakkaan tarpeiden mukaisesti. Tämän vuoden alusta tuli mahdolliseksi tutkintokoulutuksen tilaaminen myös suomalaisia oppijoita varten. Tilaus- ja täydennyskoulutus tapahtuu markkinoilla ja se kuuluu kilpailuneutraliteetin piiriin.

Odotan mielenkiinnolla koulutusmarkkinoiden muutoksia, kun korkeakoulujen kapasiteetti tulee aiempaa laajemmin liiketaloudellisin perustein työelämän ja yksilöiden avoimeen ulottuville.

Jatkuvan oppimisen markkinoilla lähtökohtana on, että ammattikorkeakoululla on tietoa yritysten osaamistarpeista ja kykyä arvioida niiden henkilöstön nykyistä osaamista. Tämä poikkeaa tutkinto-opiskelijoiden aiemman osaamisen tunnistamisesta (AHOT), sillä yritykset tai niiden henkilöstö eivät itse välttämättä tunnista omaa osaamistaan.

Asiakastuntemuksen perusteella koulutuksia tuotteistetaan työpaikkojen ja niiden työntekijöiden tarpeisiin. Moduulien pitää näyttää hyödyllisiltä, jotta ne kiinnostaisivat. Palvelumuotoilua asiakkaan tarpeisiin tarvitaan julkisesti rahoitetussa ja myytävässä koulutuksessa.

Tuntiessaan asiakkaidensa tai yhteistyökumppaneidensa tarpeet ammattikorkeakoulut tarjoavat erilaisia palveluita, joilla ne erottautuvat muista toimijoista. Profiloituminen auttaa myös työelämää tunnistamaan ja hyödyntämään eri korkeakoulujen ja koko ammattikorkeakouluverkoston osaamista. Tätä tukee muun muassa ammattikorkeakoulujen avoimen opetuksen sekä verkko-opintojen yhteinen kehittäminen. Se on jo käynnissä ja tulee lähivuosina tiivistymään.

Osaamisen arvioinnin lisäksi työn opinnollistaminen on ammattikorkeakoulujen vahvuus. Yli puolet opiskelijoista suorittaa tutkintoaan työn ohessa, joten lukuisat koulutukset on jo räätälöity osa-aikaisesti suoritettavaksi. Tämä kyvykkyys on perusta menestykselliselle jatkuvan oppimisen tarjonnalle. Työn ohessa opiskelua tukevat verkko-opinnot CampusOnlinessa ja korkeakoulujen omilla alustoilla.

Oma haasteensa on tarjonnan saaminen näkyville. Lehtimainokset ja korkeakoulun verkkosivut tuskin riittävät. Ammattikorkeakoulujen on oltava aktiivisesti yhteydessä asiakkaisiinsa työpaikoilla ja yrityksissä. Avainasiakaspäällikkyys voi olla jo lähitulevaisuudessa yksi opettajan monista rooleista.

Opetus- ja kulttuuriministeriön tavoitteena on kehittää Opintopolku.fi -sivustoa palvelemaan myös jatkuvaa oppimista. Muutos on tervetullut, mutta vie aikansa. Sen jälkeenkin tarvitaan monia yhteyksiä työpaikoille.

*

Ammattikorkeakoulut ovat kouluttaneet aikuisia koko historiansa ajan.  Heti alussa alkoi suuri urakka vanhojen opistotutkinnon suorittaneiden osaamisen päivittämiseksi ja nostamiseksi amk-tutkinnon tasolle. Tämän rinnalla tarjottiin monenlaista täydennyskoulutusta ja avointa ammattikorkeakouluopetustakin on ollut vuodesta 1997.

Vuonna 2005 tarjontaan tulivat ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot, joiden suorittaneilta edellytetään tutkinnon jälkeistä työkokemusta. Nykyisin puolet ammattikorkeakoulutuissa opinnot aloittavista on 25-vuotiaita tai vanhempia. Tämäkin korostaa koulutuksen luonnetta työikäisten osaamisen kehittämisessä.

*

Koulutusmahdollisuuksien tarjoaminen työuran aikana on ollut keskeinen osa ammattikorkeakoulun toimintaa kauan ennen jatkuvan oppimisen reformin keksimistä. Menneisyyden saavutuksilla emme kuitenkaan voi vastaa tämän päivän tarpeisiin. Osaamisen kehittäminen työelämässä on palvelutoimintaa, jossa ammattikorkeakoululla ei ole monopolia tai määräävää markkina-asemaa. Asiakkaiden tuntemus ja kyky vastata niihin joustavasti ja ketterästi erottavat organisaatiot toisistaan.

Petri Lempinen
toiminnanjohtaja
Arene ry