Jos koulutuspolitiikasta pidettäisiin Suomen virallista listaa, keikkuisivat viime vuosien top-40 kärjessä jatkuvan oppimisen selvitykset. Selontekojen lukumäärästä ja laajuudesta huolimatta yrityksissä tapahtuvan oppimisen näkökulma on puuttunut keskustelusta, jossa on keskitytty lähinnä yksilöä tai koulutusjärjestelmää koskeviin kysymyksiin.

Yrityksille jatkuva oppiminen on nimensä mukaista: jokapäiväistä tekemisen myötä oppimista ja herkeämätöntä uusien mahdollisuuksien etsintää. Yleisesti osaamisen kehittämisessä käytetyn mallin mukaan 70 prosenttia yksilön oppimisesta tapahtuu itsenäisesti omassa työssä, 20 prosenttia toisilta ja yhdessä oppien ja 10 prosenttia koulutuksissa. Vaikka tarkkoja prosenttiosuuksia lienee mahdotonta tieteellisesti vahvistaa, vaikuttavat suuruusluokat 70-20-10 yritysten perspektiivistä oikeilta. Keskustelua hallitsevat kysymykset rahoituksesta ja kurssitarjonnan laajentamisesta koskevat siis vain pientä osaa jatkuvan oppimisen kokonaisuudesta.

Yritykset nimeävät kesäkuussa julkaistussa Kasvuvoimakartoituksessa osaajien löytymisen merkittäväksi kasvunsa esteeksi. Työelämäprofessori Lauri Järvilehto korostaa Teknologiateollisuudelle kokoamassaan näkökulmapaperissa sitä, kuinka yksilön elämänmittaisen oppimisen rinnalle on nostettava elämänlaajuinen oppiminen eli oppiminen osana arkea. Sama pätee yrityksiin: kun yritys nostaa osaamisen strategiseksi kysymykseksi, tulee osaamisen kehittäminen osaksi liiketoiminnan arkea ja keinoksi pysyä kilpailukykyisenä nopeasti muuttuvassa maailmassa.

Yritysten menestyksen kannalta olennaista on, että jatkuvan oppimisen uudistus mahdollistaa niiden tarpeisiin vastaavan osaamisen kehittämisen ketterästi, joustavasti ja ennakoiden. Tähän yritykset tarvitsevat kumppaneikseen korkeakouluja. Ammattikorkeakoulujen tiiviit yhteydet alueensa yrityksiin antavat hyvät lähtökohdat syvemmille kumppanuuksille, joissa yhteistyö jatkuvassa oppimisessa, tutkintokoulutuksessa ja TKI-toiminnassa muodostavat saumattoman kokonaisuuden.

Käytännössä kumppanuus voi tarkoittaa yhteisiä projekteja, harjoitustöitä, täsmäkoulutuksia tai vaikkapa vierailuluentoja. Ennen kaikkea tämä tarkoittaa kiinteää vuoropuhelua paikallisesti, jolloin voidaan varmistaa, että koulutustarjonta vastaa sitä, millaisia osaamistarpeita alueella on. Vastavuoroinen kumppanuus voi varmistaa kriittisen osaamisen sinne, missä sitä tarvitaan.

Yhden koon ratkaisun etsiminen monien ulottuvuuksien haasteisiin tuskin tuottaa hyvää lopputulosta. Kun ratkaisuja löydetään tarpeista lähtien ja toteutustavat sovitetaan luontevaksi osaksi jokapäiväistä elämää, tulevat muutkin kysymykset jatkuvan oppimisen järjestämisestä astetta helpommiksi. Ammattikorkeakouluilla on tarvittavaa ketteryyttä muotoilla tapojaan toimia sellaiseksi, jolla voidaan vastata yritysten moninaisiin tarpeisiin. Näin toimien ammattikorkeakouluilla on mahdollisuus olla jatkuvan oppimisen uudistuksen suunnannäyttäjiä.

Kasvuvoimakartoitus >>
Suomesta jatkuvan oppimisen suunnannäyttäjä – Teknologiateollisuus >>

Leena Pöntynen
koulutusjohtaja
Teknologiateollisuus ry




Touko Apajalahti
korkeakoulupolitiikan asiantuntija
Teknologiateollisuus ry