Suomi on ollut Euroopan Unionin jäsen yli 20 vuotta ja olemme vahvasti sidottuja yhteisiin toimintatapoihin kaikilla elämänaloilla, myös korkeakoulutuksessa. Monessa asiassa kehitystä on tapahtunutkin, mutta olemme vielä kansainvälistymismatkamme alkutaipaleella.

Tärkeänä kehitysaskeleena eurooppalaisen korkeakoulualueen yhdentyminen on muuttanut opiskelijoiden kansainvälisyyskokemuksen. Tämän päivän opiskelijoille olisi varmaan erikoinen kokemus pohtia vaihtoja 1990-luvun alussa. Ilman Erasmus-rahoituksia, vapaata liikkumista ja yhteistä valuuttaa; ennen aikaa, jolloin englannin asema lingua francana oli saavuttanut nykyistä tasoaan; silloin, kun piti matkustaa paikan päälle saadakseen tietoa asunnosta ja kurssitarjonnasta. Opiskelijan mahdollisuus kansainvälistymiseen on korkeimmillaan kautta aikojen.

Muutokset ovat näkyneet myös korkeakoulujen henkilöstölle. Kansainvälinen yhteistyö on kasvanut nopeasti, vaihdot ovat sujuvia ja verkostokumppaneita tavataan muutenkin kuin joka toinen vuosi järjestettävässä konferenssissa. Suurin osa henkilöstön eurooppalaisesta yhteistyöstä pyörii tutkimus-, kehitys- ja innovaatioprojektien ympärillä ja jos alustavat huhut EU-tason tutkimusrahoituksen kehityksestä pitävät paikkansa, tämä yhteistyö tulee vahvenemaan lähivuosina.

Meillä ei ole varaa käpertyä itseemme ja fokusoida korkeakoulutusta maakuntasarjatason osaamisen tuottamiseen

Kehityksestä huolimatta korkeakoulujärjestelmämme on edelleen monella tavalla hyvin kansallislähtöinen, vaikka kansallisia kilpasarjoja ei enää ole. Olemme osa globaaleja markkinoita, jossa liikkuvat niin tuotteet ja palvelut kuin asiakkaat, työntekijät, työpaikat ja osaaminenkin. Meillä ei ole varaa käpertyä itseemme ja fokusoida korkeakoulutusta maakuntasarjatason osaamisen tuottamiseen. Meidän kannattaa olla aktiivisesti mukana hyödyntämässä eurooppalaistumisen tuomia mahdollisuuksia ja vaikuttaa toiminnan kehittämiseen. On parempi olla peräsimellisessä veneessä kuin ajopuuna keikkumassa.

Esimerkkejä toimintatapojemme kansallislähtöisyydestä on paljon. Vaikkapa rakenteelliseen kehitykseemme, profilaatioomme, henkilöstöömme, opiskelijoihimme ja kumppanuusverkostoihimme liittyvät keskustelu ovat painottuneesti suomalaisia. Euroopassa on meneillään näihin liittyviä kiinnostavia kehityskulkuja, joita Suomessa ei juurikaan käsitellä julkisuudessa, mutta jotka vaikuttavat meihin joka tapauksessa.

Rakenteellista kehittymistä ja profiloitumista tapahtuu myös rajojemme ulkopuolella. Emmanuel Macron esitti ajatuksen eurooppalaisista verkostokorkeakouluista. Suomalaisten korkeakoulujen rooli tulevissa verkostoissa onkin kansallisen kilpailukyvyn kannalta paljon keskeisempi kysymys kuin yksittäisten toimipisteiden määrän vähentäminen. Me elämme osaamisesta ja olemalla osa monikansallista rakennetta meillä on mahdollisuus päästä tiiviimmin mukaan tulevan kehityksen kovaan ytimeen.

Voisiko korkeakoulu toimia magneettina, joka vetää kiinnostavia kehitysorganisaatioita maahamme?

Pitäisikö Suomeen aktiivisesti rekrytoida kansainvälistä henkilöstöä? Meille on luonnollisesti itsestään selvää, että maailman parhaat osaajat ovat suomalaisia, mutta voisiko edes teoriassa olla mahdollista, että jostain toisesta kulttuurista voisi tulla pienen erityisalan osaaja, joka vahvistaisi osaamispohjaamme (some-huomautus: virkkeessä oli tarkoituksellista sarkasmia). Tämä tarkoittaisi samalla huomattavia muutoksia kaikkiin korkeakoulujemme toimintatapoihin opetuskielistä lähtien. Samalla joutuisimme miettimään nimekkeitä sekä palkkaa ja työehtoja uudenlaisessa viitekehyksessä ollaksemme houkutteleva työnantaja.

Suomessa ikäluokat pienenevät ja kansallisesti korkeakoulujen fokusta ollaan siirtämässä enemmän jatkuvaan oppimiseen. Samalla kasvava osa suomalaisista nuorista suuntaa ulkomaille opiskelemaan ja osa jää sinne pysyvästi. Miten korkeakoulut houkuttelevat tulevaisuuden rakentajia ulkomailta Suomeen ja saavat heidät sitoutumaan yhteiskuntamme kehittämiseen? Suomi on 2100-luvulla hiljainen alue, jos emme pysty pitämään huolta osaajien kouluttamisesta maahamme.

Voisiko korkeakoulu toimia magneettina, joka vetää kiinnostavia kehitysorganisaatioita maahamme? Monet nopeaa kehitystä tekevät ulkomaiset yritykset ovat tiiviissä yhteistyössä korkeakoulujen kanssa ja suomalaiset korkeakoulut voisivat hyvin laajentaa kumppanuusverkostojaan niiden suuntaan. Se ei olisi takuu uusien tuotekehitysyksiköiden avaamisesta Suomeen, mutta lisäisi sellaisen kehityksen todennäköisyyttä.

Positiivisen kansallisen kehityksemme tukeminen edellyttää korkeakouluilta selkeästi laaja-alaisempaa kansainvälistä otetta. EU on luonut meille laajat kotimarkkinat, joita meidän kannattaa käyttää hyväksemme rakentaessamme aidosti globaalia toimintaotetta.

 

Vesa Taatila
toimitusjohtaja, rehtori
Turun ammattikorkeakoulu