Tarpeesta lisätä aikuisten koulutusmahdollisuuksia on Suomessa suurempi yksimielisyys kuin ehkä koskaan aiemmin. Pääministeriä myöten päättäjät ja vaikuttajat vaativat työikisille lisää mahdollisuuksia jatkuvaan oppimiseen.

Katseet kääntyvät erityisesti korkeakouluihin ja ammatillisiin oppilaitoksiin, joilta vaaditaan tutkintoa lyhyempää koulutustarjontaa. Ammatillisessa koulutuksessa on hyvin laaja julkisesti rahoitettu lisäkoulutusta, jossa voi suorittaa tutkintoja tai tutkintojen osia. Korkeakoulujen täydennyskoulutustarjonta on suurelta osin maksullista.

Työn murroksen uskotaan vaativan miljoonan aikuisen kouluttautumista ensi vuosikymmenellä

Aikuiskoulutus ja elinikäinen oppiminen ovat termeinä jääneet taka-alle, kun tavoitteena on jatkuva itsensä ja ammattitaidon kehittäminen maailman muuttuessa ympärillä. Termin valinta korostaa yksilön vastuuta omasta osaamisestaan. Vastuu tarkoittaa halua oppia uutta ja käyttää aikaa kouluttautumiseen. Vastuuseen liittyy myös taloudellinen velvoite osallistua kustannuksiin.

Työn murroksen uskotaan vaativan miljoonan aikuisen kouluttautumista ensi vuosikymmenellä. Tämä edellyttäisi satojen miljoonien eurojen lisärahoitusta vuosittain. Tällaista rahaa valtion talousarvioon tuskin löytyy.

Jatkuvan oppimisen rahoittamiseen tarvitaan mukaan työelämä

Ratkaisuksi on esitetty nykyisen tutkintoon johtavan koulutuksen rahoituksen käyttämistä korkeakoulujen täydennys- ja lisäkoulutuksiin. Ehdotus on ongelmallinen, koska samaan aikaan nykyistä useamman nuoren pitäisi suorittaa korkeakoulututkinto vastauksena suomalaisten koulutustason alenemiseen. Korkeakouluilla onkin edessään kaksi rinnakkaista tehtävää: Meidän on nostettava suomalaisten osaamisen tasoa ja koulutustasoa.

Jatkuvan oppimisen rahoittamiseen tarvitaan mukaan työelämä. Julkisen vallan ja yksilön lisäksi myös työnantajilla on vastuu henkilöstönsä osaamista. Konkreettinen työkalu jatkuvan oppimisen tarjonnan laajentamiseen olisi työttömyysvakuutuksella kerättävien varojen käyttäminen koulutuksen hankkimiseen. Nyt rahaa käytetään työvoimakoulutuksen ja työttömien omaehtoisen koulutuksen (työttömyysturva) sekä opintovapaan (aikuiskoulutustuki) aikaiseen toimeentuloon.

Työllisyysrahaston kautta palkansaajat ja työnantajat osallistuisivat kollektiivisesti jatkuvan oppimisen rahoittamiseen. Palkansaajien ja työnantajien kyky maksaa oppimisen mahdollisuuksista vaihtelee. Tämän vuoksi kollektiiviratkaisu mahdollistaisi myös pienten yritysten ja pienempituloisten palkansaajien jatkuvaa oppimista nykytilaa paremmin.

***

Korkeakoulutettujen täydennyskoulutuksesta on puhuttu pitkään, mutta tekoja on ollut vähän. Vuoden 2017 alusta voimaan tulleissa ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen tulossopimuksissa opetus- ja kulttuuriministeriön puhutaan vain tutkintoon johtavasta koulutuksesta ja tutkimuksesta. Kaksi vuotta sitten sopimuksia valmisteltaessa ei siis tunnistettu jatkuvan oppimisen tarvetta eikö sen edistämiseen ollut yhteiskunnallista painetta.

Petri Lempinen
toiminnanjohtaja
Arene ry