Pyysivät kirjoittamaan blogitekstin yrittäjyyden edistämisestä korkeakouluissa. Syystä, että yliopistot ja ammattikorkeakoulut julkaisevat yhdessä yhteiset yrittäjyyden edistämisen suositukset. Alkaessani kirjoittaa mietin, olisiko nyt tullut aika, jolloin otamme erityisen ja ehkä erilaisen askeleen sekä luomme edellytykset aiheen uudelle tulemiselle.

En tarkoita, etteikö viimeksi kuluneina 25 vuotena olisi aiheen piirissä otettu merkittäviä askeleita, mutta uskallan väittää, että kehittämistä vielä riittää. Itse olen yrittäjyysteemaan korkeakoulukontekstissa törmännyt vuonna 1994 (ja siitä blogini otsikko), jolloin korkeakoulujen valintaopas noin sivun verran velvoitti ja perusteli yrittäjyyden edistämisen tarvetta ja välttämättömyyttä myös korkeakouluissa.

Edelleen, hyvä lukijani, saatat miettiä, miksi otan kirjoittamiseni lähtökohdaksi, ”olisiko nyt tullut aika” yrittäjyyden edistämisen oikein ymmärtämiselle ja toteuttamiselle.

Olen miettinyt siitä lähtien, kun itse vuonna 1997 julkaisin ensimmäisen tutkielmani aiheesta, miksi teema on niin vaikea. Vastauksena olen usein kuullut yrittäjyyskäsitteeseen liittyvät epäselvyydet. Syy ja selitys on ilmeinen, sillä yhteistä ja kaikille samanlaisena esiintyvää käsitettä ei yrittäjyydestä ole määritelty edes yrittäjyystutkijoiden keskuudessa.

Toivoisin, että kykenisimme näkemään yrittäjyyden edistämisen korkeakouluissa kahdella tavalla, joilla toki on yhtymäpintaa toisiinsa. Ensiksi puhuisin yrittäjämäisestä toimintavasta, jolle on vuosien saatossa annettu erilaisia nimityksiä, jotka jätän tässä tilan ja ajan säästämiseksi mainitsematta ja ehkä vielä enemmän siksi, että ne vain sotkevat tavoitetta edistää yrittäjyyttä.

Yrittäjyyden ja yrittäjämäisen toiminnan lähtökohta on uutta luova innovatiivisuus

Yrittäjämäinen toiminta, tai jopa yksilön ominaisuudet, voidaan määritellä kolmeen osa-alueeseen – innovatiivisuuteen, riskin hallintaan ja katalyyttiseen toimintaan. Yrittäjyyden ja yrittäjämäisen toiminnan lähtökohta on uutta luova innovatiivisuus. Innovaatiot sisältävät epäonnistumisen riskin ja toisaalta innovaatioiden toimeenpano ei useinkaan ole yksin innovaattorin varassa, vaan tarvitsee koko yhteisön taakseen. Näin yhteys innovaatiosta sen riskien tunnistamiseen ja toimeenpanon edellytyksiin muodostuu yhdessä muiden toimijoiden kanssa.

Edellä kuvatulla tavalla yrittäjä voi itse olla innovaattori, mutta ei välttämättä, sillä maailmassa on paljon innovaatioita odottamassa toteuttajaansa. Mutta yrittäjä on väistämättä henkilö, joka tunnistaa riskit ja osaa niihin varautua sen ohella, että omaa kyvyn saada muut mukaan innovaation toimeenpanoon. Noiden ominaisuuksien kehittäminen yksilössä on siis yrittäjyyden edistämistä ja hyviä ominaisuuksia kenellä tahansa. Haluan uskoa, ettei tämä herätä kenessäkään vastaväitteitä.

Lisäksi on selvää, että kasvavalle osalle tämän päivän korkeakouluopiskelijoista tulee jossakin vaiheessa työuraansa valintatilanne, jossa yrittäjäksi ryhtyminen on varteenotettava uravaihtoehto. Edellä esitettyjen yrittäjämäisten ominaisuuksien ohella korkeakoulun tehtävänä näen auttaa nuorta hänelle itselleen parhaiten sopivan vaihtoehdon valitsemisessa. Tässä nuorta tukee myös yrittäjyyteen nimenomaisesti työnä muodostunut kosketuspinta.

3.12.2018 julkaistavat korkeakoulujen yhteiset yrittäjyyssuositukset ovat iso askel edellä kuvaamani yrittäjyysominaisuuksien edistämiselle yksilötasolla sekä toisaalta yrittäjän työroolin esittelemiseksi uravalintaansa pohtivalle opiskelijalle. Minulla on hyvä syy uskoa, että yrittäjyyssuositukset avaavat tuoreella tavalla korkeakoulujen yrittäjyyden edistämisen seuraavan kvartaalin, nyt on sille hyvät edellytykset ja ehkä myös sen aika.

Kokkolassa 20.11.2018

Kari Ristimäki
rehtori, toimitusjohtaja
Centria-ammattikorkeakoulu

 

 

 

Arenen, UNIFI:n ja Suomen Yrittäjien yhteiset yrittäjyyssuositukset korkeakouluille julkaistaan maanantaina 3.12.2018 Yhdessä yrittämään! -seminaarissa Helsingin Musiikkitalossa.