”Ammattikorkeakoulun tehtävänä on antaa työelämän ja sen kehittämisen vaatimuksiin sekä tutkimukseen, taiteellisiin ja sivistyksellisiin lähtökohtiin perustuvaa korkeakouluopetusta ammatillisiin asiantuntijatehtäviin ja tukea opiskelijan ammatillista kasvua.

Ammattikorkeakoulun tehtävänä on lisäksi harjoittaa ammattikorkeakouluopetusta palvelevaa sekä työelämää ja aluekehitystä edistävää ja alueen elinkeinorakennetta uudistavaa soveltavaa tutkimustoimintaa, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa sekä taiteellista toimintaa. Tehtäviään hoitaessaan ammattikorkeakoulun tulee tarjota mahdollisuuksia jatkuvaan oppimiseen.”

Tämä on se tehtävä, jota ammattikorkeakoulut lainkin mukaan suorittavat. Kun siinä tarkastellaan TKI-toiminnan osuutta, niin se on jotain, jota ei voi sivuuttaa, tai ottaa edes kevyesti. Jo ensimmäinen tehtävä, korkeakouluopetuksen antaminen, perustuu lain mukaan tutkimukseen. Tämän lisäksi erikseen säädetään soveltavasta tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnasta. Tuo toiminta ei ole lain mukaan mitä tahansa toimintaa, vaan se sekä palvelee opetusta, se edistää työelämän uudistamista, aluekehitystä ja uudistaa alueen elinkeinorakennetta. Uudistaa, ei vain pidä sitä yllä.

Tehtävä on kovin vaativa. Kuinka siinä voi onnistua? Kun kirjoitan tätä Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun, Xamkin, rehtorina, minun pitäisi se tietää. Xamkin TKI-toimintaansa saamaan ulkoisen rahoituksen volyymi on kahtena edellisenä tilastovuonna, 2017 ja 2016 ollut lähes yhtä suuri kuin kahden seuraavaksi suurimman yhteensä. Vuonna 2018 TKI-toimintamme ulkoisen rahoituksen volyymi kasvoi jälleen yli kahdella miljoonalla eurolla ja ylitti selkeästi 14 miljoonan euron rajan ns. aktiivisen hankesalkun koon ollessa reilusti yli 60 miljoonaa euroa. Ja tämä siis ammattikorkeakoulussa, jonka kampukset sijaitsevat Kymenlaaksossa ja Etelä-Savossa. Ei pääkaupunkiseudulla, Tampereella, Turussa tai Oulussa.

Kertooko rahoituksen määrä sitten jotain toiminnan onnistumisesta. Kertoo, tai pikemminkin asiat sen sisällä. Mistä lähteistä rahaa on saatu, paljonko on jouduttu käyttämään omaa rahaa rahoittajien panoksen lisäksi ja paljonko yritykset ovat suoraan rahoittaneet tätä TKI-toimintaa. Jos näitä tarkastellaan käänteisessä järjestyksessä, niin yritykset ovat suoraan rahoittaneet toimintaa lähes kolmella miljoonalla eurolla, omaa rahaa on hankkeissa alle 20 prosenttia muun rahoituksen tullessa kymmenistä eri rahoituslähteistä. Näiden lähteiden joukossa ovat Suomen Akatemia, TEKES, EU:n Horizon 2020 -ohjelma, Koneen säätiö ja monet muut koko suomalaisen korkeakoulukentän rahoittajat, joiden osuuksista kilpaillaan koko kentässä tosissaan.

Ehkä mielenkiintoisin näistä on kuitenkin tuo suoran yritysrahoituksen osuus – erityisesti näissä maakunnissa, joissa suuryritysten pääkonttoreita ei ole. Erityisesti Etelä-Savossa yrityskanta on painottunut merkittävästi pieniin yrityksiin keskisuurtenkin ollessa suhteellisen harvasti. Miten tämä on mahdollista, miten tällä toimintakentällä voi näin onnistua? Vastaus löytyy tämän kirjoituksen alusta: harjoittamalla ”ammattikorkeakouluopetusta palvelevaa sekä työelämää ja aluekehitystä edistävää ja alueen elinkeinorakennetta uudistavaa soveltavaa tutkimustoimintaa, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa sekä taiteellista toimintaa”.

On siis tehtävä oikeita asioita. Kuunneltava yrityksiä ja muita toimijoita. Hankkeita ei voi tehdä itselle tai volyymin vuoksi. Pitää tehdä sellaisia asioita, joilla on todellista merkitystä. Ammattikorkeakoululla, niin Xamkilla kuin muillakin, on usein selkeä kohtalon yhteys. Ammattikorkeakoulu voi auttaa aluetta menestymään, mutta jos alue kurjistuu, väki muuttaa pois, yrityksen ja työpaikat häviävät, ei alue kohta tarvitse ammattikorkeakouluakaan. Itse olen puheissa yksinkertaistanut lain tehtävää jotenkin vielä selkeämpään muotoon. Ehkä tämä on liikaakin yksinkertaistettua, mutta silti sanon, että jokaisen TKI-hankkeen on synnytettävä uusia työpaikkoja alueelle. Jos ne eivät siinä onnistu, on hankkeiden kautta vähintään onnistuttava säilyttämään työpaikat tai muutoin luomaan alueen yritykseen ja muihin organisaatioihin selvää kilpailuetua.

Tutkimus ei kuitenkaan ole ammattikorkeakouluissa muusta toiminnasta irrallinen harjoitus, vaan tutkimuksen ja opetuksen on mahdollisimman pitkälle tuettava toisiaan. Esseessään ”Akateemisesta opiskelusta”, kirjoittaa J.V.Snellman vuonna 1840 vertaillessaan kouluopetusta ja yliopisto-opetusta seuraavasti ”…jälkimmäisen pitää aina luennoissaan osoittaa, että hänen tietonsa ovat hänen omaa tutkimustaan, ja hänen ei pidä ainoastaan esitellä tuloksia vaan mahdollisimman paljon johdattaa kuulijaa tiellä, jota hän itse on kulkenut. Näin oppilas johdatetaan itse käsittämään mitä todellinen tutkimus on, ja oppilas näkee opettajan itsenäisyydessä itsetietoisuuden oikeuden tunnustetuksi. Sillä oppilas tekee helposti opettajan osoittamasta tutkimisen ja arvostelmien tekemisen oikeudesta sen johtopäätöksen, että myös hänellä on sama oikeus.” Tämä periaate on edelleen relevantti ja soveltuu mielestäni hyvin yleistettäväksi yksittäisestä opettajasta koko korkeakoulutasolle.

Arenen Innovaatioita ja osaamista työelämään TKI-raportti >>

Heikki Saastamoinen
Toimitusjohtaja, rehtori
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu