Historiani koulutuspolitiikan parissa on osapuilleen yhtä pitkä kuin ammattikorkeakoulujen. 90-luvun lopussa vastustimme opiskelijaliikkeessä vahvalla mutulla ammattikorkeakouluja. Vieläkin hävettää. Viestimme oli muun muassa sen hämmästely, kuinka ihmeessä korkeakouluksi voi muuttua lailla, noin vain. Nuorilla näkijöillä oli katse tiukasti peruutuspeilissä. Koulutuksen ammattilaiset syyttävät opetus- ja kulttuuriministeriötä usein norsunluutornisyndroomasta, mutta korkeammalta näkee toisinaan pidemmälle. Tuolloin nähtiin. 

Ammattikorkeakoulut ovat 25-vuotisella työllään osoittaneet, kuinka korkeakoulutasolle noustaan. Ei lailla vaan tavoitteellisella työllä: kehittämällä henkilöstöä ja koulutusta jatkuvasti sekä nostamalla tutkimus- ja kehittämistoiminnan tavoitetasoa. Pelkkä kylvö ei koulutuksen ja tutkimuksen maailmassa auta. Satoa tuottaakseen on jatkuvasti ja valppaasti, uusimman tiedon pohjalta hoidettava hedelmäpuita.   

Olen ollut neljännesvuosisadan mukana koulutuspolitiikassa ja seurannut, miten ammattikorkeakouluja on kohdeltu – ja miten ne ovat siihen reagoineet. Milloin rahoitusleikkaukset ovat nitistäneet ne henkihieveriin, milloin niille on tarjoiltu paikkaa yliopistokoulutuksen syöttöyksikköinä. Milloin mitäkin.  

Ammattikorkeakoulut ovat kaikesta huolimatta sitkeästi, positiivisesti, ratkaisukeskeisesti ja toimeentarttuvasti rakentaneet omaleimaisen korkeakoulutuksen, joka perustuu niille ominaiseen tutkimukseen, kehittämiseen ja innovointiin. Ne ovat kolminkertaistaneet koulutusmääränsä ja kansainvälistyneet, paljolti ulkopuolisella hankerahalla.    

Ammattikorkeakoulut tekevät juuri sitä, mitä Suomen työllisyys ja tuottavuuden kasvu tarvitsevat nyt kipeimmin: verkostomaista, asiakaslähtöistä, kokonaisvaltaista yksilöiden, organisaatioiden (yritysten ja julkisen sektorin) palvelua. Niiden huomio on jatkuvasti siinä, miten kasvava ja moninainen opiskelijajoukko sekä uudet yritykset ja julkinen sektori voisivat hyötyä omasta ja yhteisestä tekemisestä. 

Suomen tuottavuuskehitys ja työllisyys sakkaavat, eikä TKI-toiminta tuota toivottua taloudellista toimeliaisuutta. Olisiko aika kokeilla, mitä lisäeuro ammattikorkeakouluihin tuottaisi? Aiemmat näytöt ovat vahvat. 

Kuva Liisa Takala. Ida Mielityinen.

Ida Mielityinen
toiminnanjohtaja
Arene ry